Sain puhelun eräänä harmaana helmikuun päivänä. Mukava englanninkielinen rouva Liettuasta kyseli, tarjoaako Örreke myös ebru-työpajoja. ”Totta kai!” huudahdin innokkaasti puhelimeen samalla kun sormeni naputtivat tietokoneen näppäimistöä. Puolessa minuutissa minulle selvisi, mistä oli kyse. Se muistutti suuresti lapsuudessani käyttämääni pisaratekniikkaa. Opettelin asian YouTube-ohjevideoiden avulla ja vedin koulutuksenkin, mutta jokin jäi vaivaamaan. Halusin syventyä tähän ebruun hieman perusteellisemmin.
Koska ebru on Turkista peräisin olevaa niin kutsuttua marmorointitaidetta, otin yhteyttä Turkin suurlähetystöön löytääkseni suoria lähteitä tekniikan opiskeluun. Suurlähetystön mukavat ihmiset antoivat minulle ebru-taiteilija Tüzin Tiraklin yhteystiedot, ja kuumalla heinäkuun lopun viikolla, joka oli Istanbulissa vielä monta kertaa kuumempi kuin Virossa, lähdimme matkaan yhdessä ohjaaja Hannan kanssa.
Istanbul otti meidät vastaan metropolille ominaisella vilinällä. Kadut olivat täynnä ihmisiä ja kissoja (viimeksi mainittuja siellä on tuhansia, kaikki hyvin syötettyjä ja kaupunkilaisten hoivaamia). Käsityösieluani hellivät lasimaalauksin koristellut ikkunat sekä lasimosaiikkivaasit ja -lamput. Koska Örreke järjestää myös makeistyöpajoja, syvennyimme toreilla marsipaanin ja baklavan valmistuksen salaisuuksiin. Mutta tietysti vietimme päiviä ennen kaikkea ebru-studiolla.
Rouva Tüzin ei osannut sanaakaan englantia, ja ensimmäisen päivän puhuimme vain ”taiteen kielellä”. Seuraavina päivinä hänen tyttärensä oli onneksi apuna kääntämisessä. Opimme useita tunteja päivässä piirtämistä ”paksun” veden päälle: tulppaaneja, liljoja, unikkoja, tähtiä, kuita ja sydämiä. Erityisten työkalujen avulla teimme veteen kampakuviota tai yksinkertaista pisaratekniikkaa, lintujen ja eläinten hahmoja. Piirtämisen on oltava melko nopeaa, jotta värit eivät halkeile tai vajoa pohjaan. Kun kuva on valmis veden pinnalla, se siirretään yleensä paperille, mutta yhtä hyvin myös silkille, puulle, nahalle, kivelle tai mille tahansa karhealle pinnalle.
Se oli sanoinkuvaamattoman jännittävä viiden päivän matka, jonka aikana ymmärsin myös, että minun on hieman yksinkertaistettava oppimiani taitoja Örreken työpajoja varten. Tuntimme kestävät 45–90 minuuttia, ja siinä ajassa pitäisi syntyä jo tuloksia. Yleensä työpajoihin ei tule taidekoulutuksen saaneita ihmisiä, joten meidän on tehtävä tunnista mielenkiintoinen myös niille, jotka eivät ole aivan sinut maalaamisen kanssa.
Samalla veden päälle piirtäminen on niin helppoa ja turvallista, että työpajassa pärjäävät vauvatkin. Mikäpä pienokaisilla olisi sitä vastaan, että he pääsevät äidin kanssa läträämään sormillaan vedessä ja väreissä.
Tämä ei ole itse asiassa edes ensimmäinen kerta, kun asiakas antaa minulle hyvän idean työpajoissa toteutettavaksi. Joskus se on jokin pieni yksityiskohta tai uudistus jo olemassa olevaan tuntiin, mutta puolen vuoden takaisen liettualaisrouvan puhelun ansiosta Örreken työpajojen joukossa on nyt, kuten arvata saattaa, myös ebru-tekniikalla veden päälle piirtäminen.
Olette tervetulleita!
