Vesitaiteen uskotaan saaneen alkunsa Japanista noin 1100-luvulla, kun vahingossa havaittiin, että muste kelluu veden pinnalla. Veden pinnalta voitiin piirtää paperille eri väreistä koostuva kuva. Japanissa tätä tekniikkaa kutsuttiin suminagashiksi – "kelluvaksi musteeksi". Turkissa samanlaista tyyliä kutsuttiin kuitenkin ebru-tekniikaksi. Virtaavat kuvat piirrettiin veden pinnalla kelluvaan musteeseen, mikä teki tekniikasta erityisen jännittävän ja tuloksena olevista kuvista uskomattoman kauniita. Kun tekniikka saapui Eurooppaan, sitä kutsuttiin marmoroinniksi, koska niin kutsutut vesivedokset muistuttivat marmoripintoja, joita käytettiin laajalti arkkitehtuurissa tuolloin.